Heinäkuu alkoi Jämsässä olleella kettuterrierien erikoisnäyttelyllä, jossa käväisin junnuissa ensimmäistä kertaa omalla koiralla (mätsäreitä en nyt tähän kastiin laske). Aurinko paistoi täysillä ilman tuulen virettäkään. Jazzylla oli selvästi tukala olo mustassa turkissaan ja lähdettiin sitten metsään hyttysten syötäväksi (parempi vaihtoehto?). Kehät alkoivat ajallaan ja seurasin varjosta nuorempien suorituksia, jonka voitti Emilia Mäkinen, Jämsänkoskelta kisakaverinaan kultainennoutaja. Aurinko paistoi jälleen täydellä teholla ja vanhemmat junnut alkoivat. Nuoremmista poiketen vanhempia kisaajia oli vain kaksi. Jazzy seisoi kehässä rauhallisesti, sillä eihän kukaan tuossa kuumuudessa jaksaisi singahdella pakollista enempää. Vanhemmissa kisannut toinen handleri esitti arkaa shetlanninlammaskoiraa, joka ei selvästi ollut tyytyväinen siihen, että oli joutunut kehän sisäpuolelle. Handleri onnistui kumminkin esittämään koiran hienosti, vaikka koiran arkuus olikin selvästi havaittavissa.
Jazzy ei vielläkään turhaan hötkyillyt ja antoi tuomarin tutkia itsensä erinomaisesti. (Tähän ollaan pyritty ja se on nyt saavutettu!) Tuomari pyysi menemään kolmion ja edestakaisin, jonka jälkeen oli jälleen koirien seisottamista ja muutama kehän kierto toisen handlerin kanssa.
Päivän parhaasta oli siis kisaamassa nuorempien voittaja Emilia ja minä. Ensitöikseen tuomari käski juosta kehän ympäri, jonka jälkeen päätti vaihdattaa koirat. Sain siis esitettäväksi auringossa kärventyneen kultaisennoutajan, joka kuumuudesta huolimatta esiintyi iloisesti. Jazzylla oli jo maltti kadonnut ja sen seisottaminen oli kieltämättä haastavaa, pahoittelut Emilialle tästä! Loppujen lopuksi tuomari ohjasi Emilian 1/2 ja minut 1/1, eli olin päivän paras handleri:)!
