Äidinkielen aine

Kirjoitelma PK11 2011 ÄIP1

Aiheita oli 15 kappaletta, joista seuraavat sain jotenkin sattuneesta syystä liitettyä koira harrastukseen. Tunnilla oli siis naurussa pidettelemistä:D Lopuksi aihe 10. päätyi kirjoituksen alaiseksi. Olkoon sen numero vaikka tavoitteena, vaikka numeroita vain "neljä" onkin (0-3).

3. Mitä harrastus kertoo harrastajastaan
4. Hukumme turhiin tavaroihin
7. Miksi vapaa-aika on tärkeää?
10. Kerro lemmikkieläimestäsi ja sen hoidosta.
11. Harrastan...

Aina olen pitänyt kirjoitustyyliäni tylsänä ja virkkeet ovat olleet täynnä asiaa ja turhaa täytettä. Kaikesta huolimatta päätin virkistää blogia tälläisen teksin varassa, joten olkaapa hyvät. Seuraavaksi on siis tiivistys Jazzyn elämästä.

Pidä kiinni ruuastasi, täältä tulee Jazzy

Oven avatessasi vastassa on koira kenkä suussa. Ensin huomio kiinnittyy tavaran suusta noukkimiseen. Seuraavaksi naurat sen trimmaukselle. Siirtyessäsi peremmälle taloon seuraa se sinua herkeämättä. Jos huomiota ei heru tai se loppuu, alkaa ”lääppiminen”, eli tassun antaminen. Se on viisi ja puoli -vuotias portugalinvesikoira narttu Jazzy, joka on kotoisin Portugalista. Nimen kirjoitus tyylistä huolimatta, se on ääntynyt ajan kuluessa suomalaisittain Jatsiksi.

Kolme vuotta sitten sain vanhempani vakuuttuneeksi siitä, että olisin valmis ottamaan vastuun koirasta, vaikka vanhempani siitä ns. päävastuussa ovatkin. Syksyllä 2009 alkoi täysikasvuisen koiran etsintä. Kriteereitä koiralle oli monia, joten aivan helposti ei koiran etsintä sujunut. Keväällä 2010 tarjottiin meille kolme -vuotiasta tuontikoiraa Jazzya. Se tuli ensin koeajalle pariksi kuukaudeksi, jonka jälkeen se jäi meille asumaan.

Rotuna portugalinvesikoira on leppoinen kaveri, joka tarvitsee riittävästi liikuntaa ja aktiviteettejä. Liikumme kolme kertaa päivässä säästä riippumatta. Sängyn koristeeksi portugeeseistä ei ole, vaikka kyseisessä koirassa sitäkin vikaa on, sillä se täytyy silloin tällöin houkutella sohvalta lenkille. Jazzy on luonteeltaan ystävällinen, eli se rakastaa niin lapsia, kuin vanhuksiakin. Turhaa haukkumista se ei harrasta, joten se on naapureiden suosiossa. Haukkuva hälytysjärjestelmä lukkiutuu päälle pimeän saapuessa karkoittaen tarvittaessa reviirille tulevat tunkeilijat persoonallisella äänellään ja matalalla murinallaan.

Portugalinvesikoira on vanha rotu, vaikka koiramäärä maittain ei kovin suuri olekaan. Sitä on käytetty kantarotuna mm. villakoirien jalostuksessa. Portugalinvesikoira rotuna on jalostettu Portugalissa, mutta keskiajalla laivaliikenteen mukana se alkoi levittyä laajemmalle. Rotua on käytetty pääasiassa vedestä noutavana vesikoirana ja viestien ja tavaroiden viejänä rannasta tai veneestä toiseen. Verkoista karanneiden kalojen kohtalo oli vesikoirien kynsissä. Ne palauttivat karanneen saaliin takasin omistajalleen. Käyttötarkoituksensa mukaisesti myös Jazzy ui mielellään, mutta se on jättänyt sukeltamisen rotukavereilleen, sekä jälkeläisilleen. Pelastusliivit joutuivat koetukselle, kun Jazzy päätti hypätä keskellä järveä pois veneestä. Eipä aikaakaan, kun se jo rannassa viiletti tyhjä nakkipaketti suussaan. Portugalinvesikoirilla on tassuissaan räpylät ja läppä nielussa, jotka edesauttavat niiden alkuperäistä tarkoitusta. Näinä päivinä portugeesit ovat seura- ja harrastekoiria. Alkuperäiselle käyttötarkoitukselle ei ole enää tarvetta koneiden tullessa käyttöön. Kaikesta huolimatta Portugalin rannikolla on vielä koiria, joita käytetään alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Tyypillinen piirre rodulle onkin sinnikkyys, joka Jazzyn kohdalla tulee ilmi erityisesti ruuan kanssa. Sitä tavoitellaan kaikilla mahdollisilla tavoilla, myös niillä kielletyillä.

Portugalinvesikoirien trimmauksesta tulee mieleen leijona. Turkki kasvaa taukoamatta, mutta sen kuono ja peppu ajellaan kerran kuussa. Takimmaisista kylkiluista hännän puoleen väliin asti on turkki lyhyttä ja hännän päässä tupsu. Trimmaus piti koiran sisäelimet lämpiminä ja lyhyessä karvassa olevat takaraajat saivat enemmän voimaa ja vauhtia vedessä liikkumiseen. Hännässä on tupsu yksinkertaisesti näkyvyyden takia ja siihen sidottiin punainen nauha koiran työskennellessä.

Alkuperäisessä trimmauksessa portugeesit menevät näyttelyihin, eikä lyhyeksi trimmatuilla ole niihin asiaa. Kotona kyseinen kotitrimmaus on varsin helppo, sillä koira ajetaan kokonaisuudessaan lyhyeksi, eikä koiraa tarvitse harjata. Häntätupsu jätetään silti usein kertomaan, että kyseessä on vesikoira.

 Jazzyn turkki on melko helppo hoitoinen. Harjaan sitä pari kertaa viikossa takkujen poistamiseksi ja niiden ehkäisemiseksi. Turkin pesen vähintään kerran kuukaudessa tai muutamaa päivää ennen näyttelyä. Märkä koira on tietenkin föönattava kuivaksi, jolloin koira pysyy terveenä ja turkki pöyhkeänä. Pesuun ja kuivaukseen kuluu aikaa tunnista puoleentoista tuntiin. Tarvetta tehoföönin ostamiselle ei ole, vaikka se säästäsikin aikaa ja hermoja suuresti.

Ruoka, se maaginen sana, on Jazzyn elämän keskipiste. Ruoka ja silmitön nopeus kulkevat tassu tassussa. Ruuaksi se syö Kanadalaista nappulaa. Toiset tilaavat sieltä vaatteita, minä koiranruokaa, joka herättää usein hilpeyttä ihmisissä. Nokialla ei juurikaan ole tarjolla koiranruokaa, jossa hinta-laatu suhde olisi kohdallaan. Lisäksi sen täytyy tietysti olla koiran elimistölle sopivaa, joka tuottaakin enemmän ongelmia. Ruuassa ei tietenkään saa olla ylimääräisiä E-koodeja, väriaineita tai

säilöntäaineita, eikä se saa sisältää BHA:ta, joka on syöpää aiheuttava ainesosa. Vehnää ruuassa ei tule olla, sillä se tulee miltei samanlaisena pihalle ja aiheuttaa koirissa turhaa ihon kutinaa. Liha prosentin täytyy siis vastaavasti olla suuri. On tärkeää, että koira saa tarvitsemansa aineet ruuasta eikä se saa sisältää turhia täyteaineita. Internetistä tilattu ruoka tulee kätevästi ovelle asti, eikä aiheuta ylimääräisiä haku kustannuksia.

Jazzylla on tapana varastaa ruokaa pöydiltä, joka on alkanut sen ensimmäisessä kodissaan Portugalissa. Kaikki ylimääräinen vararavinto on siis syytä piilottaa ”Natsin” varalta. Isänpäiväkakku, mokkapalat, paahtoleipäpaketit, kreikkalainen salaatti, karkkipussit, jauhot ja monet muut ”herkut” ovat kokeneet arvoisensa päätöksen Jazzyn johdolla. Sille siis kelpaa kaikki syötävä ja syötäväksi kelpaamaton, lukuun ottamatta banaania. Kohtutulehduksen takia käytetty kipulääke oli erityisen hyvää Jazzyn mielestä ja se annettiin palkkana muutamasta tempusta. Nam!

Herkkupepun entisen omistajan lapsi sanoikin, että ”se on kotoisin nälkämaasta”. Varsin osuva ilmaus pikku-pojalta sen menetettyä aamupuuronsa nälkäisemmän vatsaan. Vai miten se nyt menikään?

Syksyisin marjat ja omenat katoavat mystisesti puista ja pensaista. Erityistä herkkua ovat juurikin omenat, joita se saalistaa hyppimällä oksien alla ja tarraamalla puussa kiinni oleviin omeniin. Maassa omenat ovat usein matojen maistelemia ja mustelmilla, joten ne käyvät syötäväksi vain kiireessä. Marjat se noukkii pensaista suoraan kitaansa, erityistä herkkua ovat vadelmat ja karviaiset. Saamme siis kiittää Jazzy siitä, että juuri kukaan muu ei saanut mahaansa täyteen karviaisista tänä syksynä.

Tuore, täynnä aromeja oleva lämpökompostorin multa saa vikkelyyttä Jazzyn kinttuihin. Tästä seurauksena on koira, jota seuraa haiseva haju vana, joka ei lähde turkista kuin ajan kanssa tai välittömästi tapahtuvan pesun yhteydessä. Myös kaikki muu haiseva herättää huomiota, joka taitaakin olla yleistä useimpien koirallisten arjessa. Kissankakka on erityistä herkkua ja sitä haetaan naapureiden pihoista saakka. Korvilla on siis tapana kadota ruuan tullessa kuvioihin, ellei se suoraan ihmisen kädestä tule.

Harrastamme näyttelyitä, joissa käymme mahdollisimman usein. Eli silloin, kun tuomari miellyttää. Haastavaksi asian tekee Jazzyn pitkä lanne, kapea pää sekä pitkä kuono. Rotumääritelmään verrattuna, jos se ei selväksi tullut. Tarkoitus olisi saada Jazzysta Suomen- ja Viron muotovalio kaikista sen ”puutteista” huolimatta. Näyttelyelämä on virkistävää ja viikonloput vievä harrastus, joka vie myös kaiken ylimääräisen ja tarvittavankin rahan. Tarkoitus oli aloittaa agility harrastus, mutta löysien lonkkien takia, emme ole siihen ryhtyneet. Kävimme myös tottelevaisuuskoulutus kurssilla, mutta se on turhan jäykkämielinen harrastus meille. Kaipaamme hupia ja hauskuutta.

Kaiken toiminnan jälkeen Jazzy siirtyy tyytyväisenä ruokalevolle. Tältä koiralta unen lahjoja löytyy! Uni ei katso aikaa, paikkaa saati tyyliä. Varsinkin auto on erinomainen päiväuni paikka. Tämä neiti, kun rakastaa autoilua, niin perheemme autoissa, kuin myös julkisissa. Untenmaille siirtyessään Jazzy ottaa mukavan asennon ja päästää tuhahduksen. Mitä syvemmässä unessa koira on, sitä enemmän kieli sen etuhampaiden välistä näkyy. Se näkee usein myös unia, joiden aikana jalat vipottaa vinkumisen ja murinan säestyksellä. Uneksiminen loppuu lyhyeen, jos keittiöstä kuuluu vetolaatikoiden avautumista tai pussin rapinaa. Usein pelkkä kävely keittiöön saa Jazzyn aistit valpastumaan.

Yksi sen lempi paikoista, on se oma pieni patja. Sinne se kantaa kaiken, joka tuoksuu tai näyttää ruualta. Satunnaisesti sieltä löytyy myös korvapuikkoja, jotka ovat yksi Jazzyn erikoisista mielenkiinnon kohteista. Aamuisin sieltä voi joutua hakemaan juustohöyliä ja joskus jopa puukkoja. Niitä käytetään tikkareiden tavoin, eli hiukopalana öisin. Kaikesta sattuneesta huolimatta omistajat, kun saattavat jättää pöydälle kaikkea ruokaan koskenutta. Patja ei tietenkään ole käytössä vain öisin. Sillä on käyttöä myös luiden syömisen yhteydessä, eihän niitä voi kovalla lattialla syödä. Suurin osa varastetuista ruuista tai niiden roskista löytyy myös kyseiseltä patjalta. Mieleen juolahti juurikin päivä, kun tulin kaverini kanssa kotiin. Keittiöstä olohuoneen taakse meni pitkä vehnäjauholla kuorrutettu prinsessan tie. Patjalta löytyi itse prinsessa jauholla kuorrutettuna, ei kun siivoamaan!

Kaikessa fiksuudessaan Jazzy on erittäin sympaattinen otus, jolla on huumorintajua. Se ilostuttaa päiviämme kekseliäisyydellään ja tyhmyydellään. Kaikkea koettua on mukava muistella, vaikka tapahtuma hetkellä nauru olisikin ollut kaukana.