Tampere-Turku, Turku-Tampere

Matkan tarkoitukseksi kohdistui Turussa oleva kansainvälinen näyttely. Ira hommasi meille yöpaikan Junilta. Matkaan lähti myös Jazzy, jonka tarkoitus oli päästä pyörähtämään Junin kanssa PM-kilpailussa. Alunperin tarkoitus oli jättää koko näyttely väliin yöpaikka pulan takia, koska bussi matkaajaksi minusta ja koirasta ei kaksin ole tuntemattomalla aluella. Rotukehä tuomarista puhumattaakaan...

Torstai tuli pyhitettyä vaatteiden pakkaamiselle, pyykki rumban pyörittämiselle ja jopa vaatteiden käsin pesemiselle! Bussi aikataulut joutui syyniin, kun etsin sopivaa yhteyttä Nokia-Tre välille, lopulta sopiva löytyikin.

Bussilla lähdettiin 12.45 kohti Tamperetta. Matka suijui tavalliseen tapaan rauhallisesti ja muutamaan tuttuun tuli törmättyä. Aikaa olikin tuhlattavaksi oikein reippaasti, joten alkuperäisen suunnitelman mukaan tuli syötyä..mitäs muutakaan? Leijona-Jazzy sai osakseen reippaasti huomiota ja rapsuttajia, myös tuntemattomilta.

Juna matka joutuikin sukkelaan viimeviikkoisen Kajaani matkan jälkeen. Meille varatut paikat sattuivat olemaan peräkkäiset, eikä juttelusta selvitty niskakivuita, joten vaihdettiin paikkoja tyhjään penkki yhdistelmään.

Jazzy otti ilon irti kaikesta huomiosta ja pääsikin Iran syliin..ainakin puoliksi. Laiskuus iski päälle, eikä jalat nousseet itsekseen. Iran apua kaivattiin siis jälleen. Juna "väsymys" aiheutti nauru kohtauksia ja naaman vääntelemistä..ei siitä sen enempää.

Turun asema oli pienen pieni, mini kopio Tampereen asemasta. Vaikka olihan se toki luksusta Nokian "asemaan" verrattuna. Junin äiti tulikin poimimaan pienen seurueemme ja matka jatkui kohti "yöpaikkaa", eli Junin kotia.

 Illalla olikin tekemistä. Syömistä, riehumista, koiran pesua&kuivaamista&trimmaamista. Lenkkeiltyä, tai pikemminkin kaatuiltua jäällä, missä asianomaiset riehuivat parhaansa mukaan, niin ihmiset, kuin koiratkin. Ennen pesua oli pienimuotoinen geesi-koulu, josta tuleva geesi-handleri selvisi erinomaisin tuloksin:)

 Ilta jatkui myös rasavilliä walesinspringerspanielia  seisomaan opettaessa. Samalla muilla raajoilla sai  työntää ylimääräisiä kuonoja kauemmaksi. Kyllä oli wss-uroksella kokoa ja tassukarvoja!

Kotoisat hauskatkotivideot, tuli kuvattua koiran pesun muodossa. Juni pestattiin tähän tärkeään tehtävään, josta suoriuduttiin seiniä värjäävin tuloksin. Koiran kuivaus onnistui myös. Kahden muun (nimeltämainitsemattoman) pelatessa Junin kännykällä "Temple Run" -nimistä peliä. Tyylipiseitä tulikin jaettua reippaasti, sillä kyllä se koiran kuivaaminen makuuhuoneen pienimmässä kolkassakin onnistui. Jazzy oli jo moisesta turkin hiplaamisesta väsynyt ja nukkui kuivauksen edetessä. Koiran puunaus huipentui turkin siistimiseen ja viimeinen silaus tehtiin näyttely paikalla ennen kehää.

Aamuinen herätys ei aivan ollut sitä virkeintä. Torkuttua oli jonkin verran herätyskellon soidessa uudelleen ja uudelleen. Jazzy oli toki jo pitänyt konserttinsa miltei tuntia ennen herätystä pihalle päästäkseen.

Näyttelypaikalle päästiin auto kyydillä ja samaltahan se näyttelypaikka näytti viimevuonnakin. Juni valitsi rauhallisen paikan turistiksi tulleen Duffyn häkille ja Jazzyn siistiminen alkoi. Muutamia minuutteja ennen kehää tytöt viellä petrasivat liikettä ja seisotusta. Mukaan lähti myös oma geesi-numerolapunpidikkeeni turvaa antamaan;)

Ennen SM-osakilpailua oli Varsinais-Suomen piirimestaruus, johon oli ilmoittautunut 23 osallistujaa. Kisa käynnistui normaalisti ja tavalliseen tapaan siihen kuului odottelu. Jazzy ottikin ilon irti kehässä olosta ja tarjosi tassua ihan reippaaseen tapaan, ehkä se nakkitasku sillä aukenisi..ken tietää? Junilla oli ainakin hauskaa!

Kehänauhan ulkopuolella tuli varmasti jännitettyä enemmän, miten niillä suosikki tytöillä oikeen menee. Suoritusta seurasin Iran kanssa herkeämättä ja piruvie, sehän meni upeasti, omaan silmään virheettömästi! Jazzy teki parastaan ja Juni esitti koiraa tyynen rauhallisesti vaikka iloisuus kaksikosta huokuikin yleisöön saakka. Lopulta jatkopaikka aukeni, voi sitä riemua!

Jatkoon otettujen ryhmä oli erittäin tasokas. Koiria liikutettiin ja seisotettiin vuoron perään. Lopulta kilpailija määrä tiputettiin viiteen. Juni ja Jazzy oli edelleen mukana, PM-sijoitus oli siis taattu! Jatkossa olivat Kashira & mopsi, Juni & portugeesi, Tilda & husky, Sini & cotton ja Karelin ja whippet. Sijoittaminen alkoikin pienen odottelun jälkeen. Viitoseksi osoitettiin nuorempien sarjassa kisaava Karelin, neljänneksi vanhemmissa kisaava Sini, kolmennaksi ylsivät suosikkiparini Juni&Jazzy, mun mussukat♥ Kaksi parasta saivat kiertää viellä kehää ja punainen ruusuke osoitettiin Kashiralle. Toiseksi sijoittui siis Tilda. Onnittelut kaikille sijoittuneille myös tätä kautta! 

PM-kisan jälkeen pakkailtiin tavaroita ja lähdettiin norwichi kehälle moikkaamaan Iran tuttuja. Tarkoituksena siis katsoa niiden jälkeen starttaavat folkit. Ärrierejä tulikin katseltua muutaman luokan verran, jonka jälkeen Juni soitti osari koira pulasta. Siinä tulikin sitten luvattua viellä jokseenkin energinen vesikoira junnukehään. Aikataulu olikin melkoisen tiukka. Koira tuli juotettua ja harjattua muutamaa sekunttia ennen kehän alkua ja sinne ne taas sujahtivat.

Osakilpailu kehän alkaessa Norjalainen tuomari ilmoitti, että PM-kilpailussa olleet koirakot hän vain liikuttaisi uudelleen, eikä tee uutta esiarvostelua. Kyseinen päätös jokseenkin mietitytti, mutta ratkaisu oli varsin hyvä Jazzyn hupenevan energiatason kannalta. Myös pienet ryhmä koot oli poikaa, olihan osallistujia huikeat 64 kappaletta!

Suoritus meni jälleen nappiin ja tuomari ymmärsi parin hienouden. Tytöt olivat jälleen jatkossa! Jazzy pääsi katsomon puolelle huilimaan ja juomaan. Juni taasen istuskeli ja paranteli kipeää selkäänsä.

Aika neljän ryhmän välillä kului suhteellisen nopeasti ja kehään tuli jälleen kutsu. Kahden kehän väliltä poistettiin kehänauha ja junnu kehä suureni entisestään. Jatkoon päässeitä kisaajia oli jäljellä seitsemäntoista. Pieniä valkoisia moppeja oli paljon. Edustettuina olivat myös molemmat vesikoirarodut, joukon suurimpana upea borzoi.

Suunnatonta seitsemäntoista junnun massaa liikutettiin ympäri kehää. Liikkeiden jälkeen koiria seisotettiin kauan. Tuomari tuli poimimaan kisaajien joukosta kymmenen jatkoon pääsijää. Muutama kilpailja oli jo jatkossa tuomarin kävellessä Junin ohi ilman käden ojennusta. Siltä se ainkin tuomaria silmälläpitäen vaikutti, ettei Juni mahtuisi kymmenen parhaan joukkoon. Paluumatkalla tuomari kuitenkin osoitti "ilmeisesti" uudelleen suosikki pariani ja kaksikon taival sai jatkoa jälleen!

Kymmenen parhaan joukossa tuli koiranvaihdot. Juni ja Jenny vaihtoivat koiria, jolloin Juni sai esitettäväkseen walesinsprinkun ja Jenny vuorostaan Jazzyn. Junin koira olikin Jennyn perään, mutta loppuakohden sai sen kumminkin kiinnostumaan itsestään. Geesi-neiti ei ollut moksiskaan vaihdosta, vaan esiintyi tyypilliseen tapaansa.

Sitten alkoi jännitys. Kilpailijoiden määrä oli tarkoitus jakaa puoleen. Valitettavasti Junin ja Jazzyn kisa päättyi tähän. Upeaa päivää ei voi kuin ihmetellä! Ensin Junin ja Jazzyn PM3 sija, jonka jälkeen viellä ensimmäistä kertaa vanhemmissa kisaavalle Junille kymmenen parhaan joukkoon pääsy osarissa, päheetä♥!

Junnut veivät suuren osan näyttely ajasta, joten isojen kehien odotteluun ei suuremmin aikaa kulunut. Samoihin aikoihin sain Iralta tietää, että Heilurihännän kasvattaja luokkaan tarvittaisiin mahdollisesti yksi esittäjä lisää. Valpastuin tietysti ja lupasin tulevani, jos handleri
pulaa olisi ja olihan sitä. Muutamaa RYP kehä jäi katsomatta, mutta ainahan kehässä olo katsomossa isutuskelemisen voittaa! Hihnanpäähän tälläkertaa pääsi Heilurihännän Love On The Run, tutummin Tuikku. Mummeli virkistyi kehään päästessään, vaikka ei se terrieri energiaa esitellytkään. Eikä mikään ihme, olihan se joutunut jättämään kotiin kaksi sukka-vauvaansa. Valeraskaus oli siis päällä.

Illalla tuli laiskoteltua, laiskoteltua ja laiskoteltu ja syötyä hyvää lasagnea sekä juotua pulloittain juotavia jugurtteja, nom. Vieraat rakastuivat lihaviin poikiin(makuualustat), mukaan lukien joukon rinsessa Jazzy. Illalla sitä sai häätää pois miehien luota vastakkasiseen huoneeseen, jossa nukuimme. Yöllä face riippuvuus iski päälle..kera yhteisten läppiemme;)

Illan fiksuin ideamme oli torkuttaa aamulla herätyskelloa tunnin ajan. Nooh, fiksuudesta viis oli pakko nousta ylös pakkaamaan tavaroita. Molemmat vesikoirat lähtivät mukaan, Jazzy turistiksi ja Duffy rotukehäilemään.Tyypilliseen tapaani juoksin viellä ympäri kämppää etsiessä tavaroitani muiden odottaessa ovella, samaan tyyliin, kuin edellisenäkin aamuna. Mitä tästä opimme? Pakkaa kaikki tarpeellinen edellisenä iltana mukaan, joka koskee myös Iraa.

Näyttelypaikalla oltiin edellispäivää myöhemmin, mikä aamu-unisille sopi oikein hyvin. Aamu käynnistyi portugeesi kehän katselemisella ja kuvaamisella. Niiden jälkeen vuorossa perrot, joihin Dyffy oltiin ilmoitettu. Jazzy oli ihan naatti eilisen päivän johdosta, eikä jaksanut riekkua..hyvä niin.

Duffy esiinty kehässä hienosti, eikä ulkomuodossakaan kovasti negatiivista ollut. Neiti palkittiin ERIllä ja oli luokkansa toinen, hienoa!
Juni lähti kiireellä pois näyttelypaikalta, korispelin takia. "Hei haloo?!?" lähteä vapaaehtoisesti pois koiranäyttelystä, jotain on pahasti vialla...

Junin lähdettyä suuntasimme havannankoira kehälle, jossa Anni olikin parhaillaan Pipsan kanssa. Tuomarin toimille tuli naurettua, mutta ainakin tuomari tiesi..tai ei tiennyt mikä oli mielestään kehän kaunein koira. Kaunis havaneitonen palkittiin lopulta varasertillä, tullen varavalioksi. Kieh, kieh..kyllä se vika serti sieltä viellä tulee:)!

Nea pöllähtikin sopivasti paikalle kehän loputtua ja saimme Iran kanssa kaipaamamme riiseni-koulun.
Uhri olikin hurmaava prinssi "Diego"..joka rakastui prinsessa Jazzyyn. Upea persoona mies olikin ja käsittetyyn tottuneena sen asettelu oli suhteellisen helppoa, vaikka suuret rodut eivät niihin tutuimpiin kuulukkaan. Lopuksi otettiin viellä yhteiskuvaa, joka on joko edustava tai ei niin edustava. Veikkaan vahvasti viimeistä.

Iran kanssa seurattiin loppukehiä noin puolet mahdollisista. Bussilla oli tarkoitus lähteä seikkailemaan juna-asemalle. Seurakoirien ryhmän ollessa puolessa välissä soi kännykän herätyskello merkiksi lähdön tapahtumisesta. Pihalle tuli käveltyä kymmenessä minuutissa. 15 sekunnin jälkeen aivoissa kolahti ja tuli kiirehdittyä takaisin kehän reunalle, kun huomasimme pysäkin sijaitsevan lähempänä, kuin luulimmekaan. Paluu kehän reunalle tapahtuikin yhdeksän minuuttia lähtöä nopeammin:D ..molempien suosikki lk.chihu voittikin lopulta ryhmän. Bussi matka sujui rauhallisesti, osin jopa koomaisin tunnelmin. Tuntemattomalla seudulla liikkuminen oli haastavaa ja tuntomerkkinä stop napin painamiselle oli "vanhat talot", jotka ympäröi kadun molempia puolia, juuri ennen aseman näkymistö. Sataa metriä ennen pysäkkiä Ira kiljaiseekin näkevänsä aseman, ehkä kuskia ajatellen liian myöhään, mutta kumminkin. Vanhoista taloista ei siis ollut tietoakaan:D

Juna-asemalla aika kuluikin Iran junalippua metsästäessä. Matkaajan laukku tulikin käännettyä ympäri pariinkin otteeseen. Muut matkustajat saivat siis näytöksen iran vaatekkaapin sisällöstä. Lyhykäisyydessään kaikkien vaikeuksien jälkeen selvisi, että juna-lippu oli jäänyt Junille. Ehtivänä vanhempana Junin äiti kärräsi lipun matkaajan käteen. Loppuhyvin kaikki hyvin.

Paluumatka kului hitaamminkin kuin tulomatka, johtuen kenties virkeys tasosta. Kyseistä kappaletta edustaakin otollisesti Iran ja Jazzyn tilannekuva, joka on kaikesta huolimatta otettu menomatkalla Turkuun. Matkaan kuului syöminen ja kuvien plärääminen. Mukaan ottamani Annual 2012 koki kovan kohtalon, kun sitä ei ennakkotiedon mukaisesti avattukaan kertaakaan matkan aikana.

Näihin tunnelmiin onkin hyvä päättää pisin postaus ikinä. Blogi kärpäsen puraisemana täytyy kyseinen bogi toivottavasti useammin.